Cloister Crime - Devilish Songs for an Unredeemable

Musiikkia, jonka vaikutusvoima on itse musiikin "teksturoinnissa" ja siitä syntyvästä "tunnelmasta", on suositeltavaa lähestyä kärsivällisesti ja itse suosittelenkin tähän rauhallista ja häiriötöntä mielentilaa ja ympäristöä ja - ellei niitä nyt suorastaan vierasta - hyviä kuulokkeita, jotta musiikki pääsee paremmin "pään sisään".

Musiikin "tekstuuri" on laaja asia tutkittavaksi ja kuvailtavaksi, joten jätämme perusteellisemman analyysin jonkun toisen tehtäväksi, mutta tässä yhteydessä voimme silti nostaa esiin joitakin tapoja joilla esittelyssäni oleva bändi Cloister Crime luo sitä. Tykkään tässä yhteydessä itse puhua tasoista tai "leijereistä", jotka toimivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja synnyttävät kokonaisuuden, jota seurataksesi on keskitettävä mieli lähes täysin itse musiikkiin, kuullakseen kaiken mitä tapahtuu. Cloister Crime käyttää sellaisia vanhoja ja hyväksi havaittuja (tosin nyt puhutaan kuitenkin vuodesta 1984, jolloin kaikki nämä tekniikat eivät olleet vielä aivan perusteellisesti koluttu ja viety todelliseen potentiaaliinsa) kikkoja kuten useampi minimalistinen "pimputtelu"-raita päällekkäin jotka, jatkuvassa vuoropuhelussaan, pikkuhiljaa muodostavat erilaisia, pikemminkin horisontaaleja kuin vertikaaleja; eli suomeksi "harmonisia" melodioita. Toinen tekniikka, jota bändi hyödyntää useassa kappaleessa on taustalla hiljaa resonoiva konemainen "humina". Tämän huminan päälle he ripottelevat tietyin väliajoin erilaisia synaefektejä, pimputuksia, noisea ja kuiskattua puhetta, joka toimittaa "laulun" virkaa. Kaikkea tätä vahvistaa se, että ääni kuuluu välillä pääosin vasemmalta, välillä oikealta ja vuorottelee näiden välillä kuin jokin lainehtiva substanssi. Tuloksena on minimalistisuudestaan huolimatta tekstuurisesti vahvaa ja tunnelmallista synkkää varhaista konemusiikkia. Ohessa kuultavaksi referenssiksi kappale 1984 julkaistulta kasetilta (joka on tietääkseni sen verran harvinainen, että tulen jatkossakin varmaan pärjäämään ämppäreillä) Devilish Music For An Unredeemable.

Se mitä saan irti tästä musiikista on vielä epävarmaa. Nautin sen persoonallisuudesta ja tunnelmallisuudesta tiettyinä hetkinä, mutta en toistaiseksi tiedä heijastaako se jotain itsessäni, tai voinko oppia siitä jotakin. Toisinaan Cloister Crimen paranoia ja nihilismi - etenkin suhtautumisessaan ulkoiseen maailmaan (Bunker Neighbourhood) - puhuttelee minua, mutta loppujen lopuksi kyseessä ei ole ehkä mikään läheisin bändi tai edes genre minulle, vaikka tämä kasetti onkin aina mielenkiintoinen ja nautittava kuuntelukokemus.

Pari sanaa nykytilastani

"Elän juuri nyt jännittäviä aikoja, sillä viime aikoina käydyt matkat itseni sisään ovat ikään kuin synnyttäneet minut uudestaan, uudeksi ja paremmaksi ihmiseksi. Olen saanut joitakin lukkoja avattua sisälläni ja näen asiat selkeämmin. Parisuhde alkoi kukoistamaan uudestaan ja motivaatio tehdä asioita nousi huomattavasti. Toivon, että tämä hyvän olon streakki säilyy ja kestää myös ailahtelut alaspäin. Oli miten oli, tuskin edes pystyn olemaan sama ihminen kuin aikaisemmin. Voin hyvin ja seuraan vointiani."

Näin kirjoitin viikko sitten muualla ja vaikka perusfiilis on ehkä tuosta onnen ja toiveikkuuden ryöpsähdyksestä hieman laskenut jo, pystyn yhä allekirjoittamaan koko tekstin. Toivottavasti pystyn vielä puolen vuoden päästäkin.

Mitä? Kuka?

Blogini pääasiallinen tarkoitus on auttaa minua seuraamaan masennuksesta eheytymisen prosessia ja tarjota alusta jonkinlaiselle puhdistavalle itseilmaisulle. Tämä on kaikenkattava teema, mutta itse kirjoitukset tulevat sisältämään jonkinlaista ajatusvirtaa elämisestä ja siihen positiivisesti vaikuttavista voimista, kuten taiteesta ja erityisesti itselleni läheisestä tai itseäni kiinnostavasta musiikista, jota tulen myös kriittisesti tarkastelemaan. Tämä ei ole kuitenkaan mikään varsinainen "levyjen arvostelu" blogi, mutta uskon silti, että itseni lisäksi myös lukijat saattavat saada tästä jotakin irti ja koitan pitää sen mielessä kirjoittaessani. Jää nähtäväksi kuinka aktiivisesti sitten tulen kirjoittelemaan, mutta periaatteessa mulla ei muuta olekkaan kuin aikaa ja sitähän voisi käyttää huomattavasti huonomminkin.

Kirjoittaja on 26 vuotias työtön mieshenkilö pk-seudulta ja tällä hetkellä sairaslomalla diagnoosinaan vaikea masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Koulut jäivät pahoinvoinnin vuoksi peruskoulun jälkeen kesken, eli pahoittelen mahdollisia kielioppivirheitä ja typeryyksiä.

Luisut pimeyden spiraaliin, illuusioiden taakse.